Tää näyttelyreissu lähti hienosti käyntii äikän tekstitaidon kokeen jälkeen perjantaina Kannuksesta. Junalla Tampereelle ja autolla siitä eteenpäin. Meidän aikataulu suoraan sanottuna kusahti jo Tampereen päässä ja sen takia oli minutin päässä laivasta jäänti. Check-in loppui 21.40 ja me oltiin luukulla 21.39. Huh, että olikin tipalla laivasta jäänti.
Hotellikin löyty sillain suhteellisen nopeesti ulkomuistilla ja nukkumaankin pääsi setterin puunauksen jälkeen, jopa ennen aamua. Silti niin lyhyiden neljän tunnin yöunien jälkeen oli kiva suunnistaa näyttelypaikalle, kun ei sillain ollut mitään käsitystä missä edes koko Sakuhalli oli. Tää hotelli-Saku väli oli loppujen lopuksi vain yksi tie, ja näyttelyyn päästiin ihan hyvissä ajoin.
Koiria oli mukana Shandyn ja Rakeen verran. Rae pääsi aloittamaan kehässä juoksun heti kehien alettua. Suomenajokoirien tuomarina oli Petru Muntean Romaniasta ja ilmoitettuna oli 3 koiraa ja kaikki olivat narttuja. Rae kuitenkin voitti kilpakumppaninsa junnuluokassa ja vielä paras narttu kehässä käyttöluokan nartun. Rakeelle siis tässä vaiheessa saldona juniori serti, ROP-juniori ja ROP sekä viimesen junnu sertin tuoma Eestin junnuvalio -titteli.
Sämpän kehä alkoi muutaman tunnin odottelun jälkeen. Gordoneilla tuomarina oli Ligita Zage Latviasta ja niitä oli ilmotettuina 3, mutta Shandy oli ainoa narttu. Ainoana narttuna ja erinomaisen saaneena se oli paras narttu sertin ja cacibin kera. ROP -kehässä Sämppä hävisi urokselle ja oli VSP.
Ennen isojen kehien alkamista oli vielä hyvin aikaa käydä viereisessä ostoskeskuksessakin shoppailemassa ja syömässä.
Mutta sitten niihin isoihin kehiin. Rai-Rai kävi ensimmäiseksi ryhmäkehässä, jossa se sijoittui hienosti kolmanneksi! Ryhmien jälkeen oli BIS-juniori kehä, minne Rakeella oli myös oikeus osallistua. Monen junnun kehässä Rae pääsi jatkoon. Hyvin väsynyt Rae ei jaksanut enään kunnolla juosta eikä seisominenkaan ollut enään yhtään hauskaa. Kaikesta huolimatta Rae oli vielä BIS3 juniori. Oli kyllä todella odottamaton päivä vuoden vanhalta ajokoiralta. En olisi kyllä koskaan uskonut, että nuori ajokoira voi pärjätä näin hienosti yhden päivän aikana.
Helsinkiin lähtevään laivaan kyllä kerettiin hyvissä ajoin ja päästiin ehjin nahoin kotiin asti Tampereelle ennen sunnuntai aamua.
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
torstai 4. helmikuuta 2010
Ongelmia ongelmien perään
Plaah... mä oon niin huono kirjottamaan omista tekemisistä, mutta uusi vuosi, uudet kujeet eli mä yritän skarpata ja saada aikaan jonkunmoisia kuulumisia aina aika ajoin. Nyt siis ensimmäinen kunnon blogi teksti aiheesta "miksi koirani ei voi olla enään normaali?".
Mä en tajua mikä Sabia oikein vaihteeks vaivaa. Ensinnäkin se alotti juoksujen jälkeisen elämänsä kyttäämällä lenkillä muita koiria, räyhäämällä muille koirille sekä olemalla laiskiainen. Kaikkein eniten ihmetyttää toi kyttääminen ja räyhääminen, koska sitä neiti ei ole koskaan ennen tehny ja kaikenlisäksi mä ajattelin, että se olisi niin pehmee ettei se edes uskaltaisi pistää kovaa kovaa vasten. Aivan ihmeellinen käyttäytymisen muutos toisien juoksujen jälkeen! Tai sitten se vaan on tullu niin aikuiseksi, että se voi leikkiä bossia. Joo ja sitten toi laiskistuminen. Mihin ihmeeseen on kadonnut mun ADHD setteri jolla ei virta loppunut vaikka kuinka yritti sitä kuluttaa? Ennen saatettiin hyppiä seinille ihan muutenvaan tai repiä roskis sen takia että siellä oli paperia. Lelut olivat ahkerassa käytössä, mutta nyt ne kaikki makaa hylkiökopassa. Tänään Sabi sentään pitkästä aikaan tuli mua vastaan ovelle kun tulin enkun prelistä kotiin. Viimesen kuukauden se on vaan mököttänyt sängyllä tyynykasassa, kun mä olen tullut koulusta. Mä tahdon takasin vanhan Sabin nyt heti! Tai sitten tää kaikki johtuu vaan siitä, ettei Sabilla ole ollut Shandyä henkisenä tukena ja turvana joululoman jälkeen. Tampereella se meinaan kuitenkin on enemmän oma ittensä Shandyn seurassa. Kompensoivat siis toisiansa.
Viime kokeessa Sabi ei mennyt ekalla käskyllä maahan ja sama jatkui myös tänään treeneissä. Liike, joka on aina ollut se varmin, ei enään toimi ollenkaan. Siihen se vaan jää vierelle möllöttämään kun maahanmeno käskyä latelen. Mitäköhän pirua mä siihen keksisin viikossa ennen seuraavaa koetta? Noh, täytyy kai vaan alottaa nollasta. Mutta meni meillä sentään treenit seuraamisen osalta ihan passelisti. Seuraaminen siis on ollut tässä työn alla jo parisen kuukautta, kun siihenkin tuli ongelma. Ongelmia ongelmien perään, toivottavasti välillä myös kunnon onnistumisia.
Voin mä kyllä kertoa niitä onnistumisiakin :) Elikkäs Sabi on ollut tässä viimeaikoina yllättävän reipas. Se on ihan itte uskaltanu mennä ottamaan selvää pelottavista jutuista! Tää on kyllä aika huikeeta kun ottaa huomioon sen kuinka Sabia on ennen saattanut joutunut raahaamaan rapisevan pussin luo tai pelottavan postilaatikon viereen esittelemään kuinka ne ovat vain normaaleja juttuja. Selkeästi itseluottamus noussut kohisten!
Toinen treeneissä tapahtunut onnistuminen oli se, että Sabi kykeni liikuttamaan takakoipiaan jo neljän vaakatikapuuaskelman verran, kun ennen se on ollut se max kaksi :D Ou jeah! Ei oikeesti muilla kuin Sabilla voi olla niin huono koordinaatiokyky takapäässä. On siis aivan mahdotonta liikuttaa takajalkaa niin, että se osuisi askelmalle jossa etujalka on. Kyllä tän koordinaatiokyvyn heikkouden huomaa myös Sabin normaalista liikehdinnästä. Eläköön rimppakintut!
Mä en tajua mikä Sabia oikein vaihteeks vaivaa. Ensinnäkin se alotti juoksujen jälkeisen elämänsä kyttäämällä lenkillä muita koiria, räyhäämällä muille koirille sekä olemalla laiskiainen. Kaikkein eniten ihmetyttää toi kyttääminen ja räyhääminen, koska sitä neiti ei ole koskaan ennen tehny ja kaikenlisäksi mä ajattelin, että se olisi niin pehmee ettei se edes uskaltaisi pistää kovaa kovaa vasten. Aivan ihmeellinen käyttäytymisen muutos toisien juoksujen jälkeen! Tai sitten se vaan on tullu niin aikuiseksi, että se voi leikkiä bossia. Joo ja sitten toi laiskistuminen. Mihin ihmeeseen on kadonnut mun ADHD setteri jolla ei virta loppunut vaikka kuinka yritti sitä kuluttaa? Ennen saatettiin hyppiä seinille ihan muutenvaan tai repiä roskis sen takia että siellä oli paperia. Lelut olivat ahkerassa käytössä, mutta nyt ne kaikki makaa hylkiökopassa. Tänään Sabi sentään pitkästä aikaan tuli mua vastaan ovelle kun tulin enkun prelistä kotiin. Viimesen kuukauden se on vaan mököttänyt sängyllä tyynykasassa, kun mä olen tullut koulusta. Mä tahdon takasin vanhan Sabin nyt heti! Tai sitten tää kaikki johtuu vaan siitä, ettei Sabilla ole ollut Shandyä henkisenä tukena ja turvana joululoman jälkeen. Tampereella se meinaan kuitenkin on enemmän oma ittensä Shandyn seurassa. Kompensoivat siis toisiansa.
Viime kokeessa Sabi ei mennyt ekalla käskyllä maahan ja sama jatkui myös tänään treeneissä. Liike, joka on aina ollut se varmin, ei enään toimi ollenkaan. Siihen se vaan jää vierelle möllöttämään kun maahanmeno käskyä latelen. Mitäköhän pirua mä siihen keksisin viikossa ennen seuraavaa koetta? Noh, täytyy kai vaan alottaa nollasta. Mutta meni meillä sentään treenit seuraamisen osalta ihan passelisti. Seuraaminen siis on ollut tässä työn alla jo parisen kuukautta, kun siihenkin tuli ongelma. Ongelmia ongelmien perään, toivottavasti välillä myös kunnon onnistumisia.
Voin mä kyllä kertoa niitä onnistumisiakin :) Elikkäs Sabi on ollut tässä viimeaikoina yllättävän reipas. Se on ihan itte uskaltanu mennä ottamaan selvää pelottavista jutuista! Tää on kyllä aika huikeeta kun ottaa huomioon sen kuinka Sabia on ennen saattanut joutunut raahaamaan rapisevan pussin luo tai pelottavan postilaatikon viereen esittelemään kuinka ne ovat vain normaaleja juttuja. Selkeästi itseluottamus noussut kohisten!
Toinen treeneissä tapahtunut onnistuminen oli se, että Sabi kykeni liikuttamaan takakoipiaan jo neljän vaakatikapuuaskelman verran, kun ennen se on ollut se max kaksi :D Ou jeah! Ei oikeesti muilla kuin Sabilla voi olla niin huono koordinaatiokyky takapäässä. On siis aivan mahdotonta liikuttaa takajalkaa niin, että se osuisi askelmalle jossa etujalka on. Kyllä tän koordinaatiokyvyn heikkouden huomaa myös Sabin normaalista liikehdinnästä. Eläköön rimppakintut!
tiistai 2. helmikuuta 2010
Tokoilua
Sabi pääsi näyttämään taas osaamistaan Kannuksen kokeessa 27.1. Koe meni sinänsä ihan hyvin, saatiin nipin napin ykkönen alokkaasta. Ihme ja kumma, mua ei itteeni jännittänyt yhtään koko koe. Edistystä siis huomattavissa myös mun kohdalla :) Kyllä tää tästä pikku hiljaa!
Ensimmäinen seuraaminen lähti hyvin, mutta perusasento jäi osittain puuttumaan kokonaan. Sitten toisessa seuraamisessa Sabilta alkoi into loppumaan, ja se olikin sitten sallasta hakemista koko kaavio. Toisen seuraamisen jälkeen Sabi muuttui todella oudoksi ja levottomaksi ja loppukoe vähän kärsi siitä. Liikkeestä maahanmenossa Sabi jäi seisomaan ja annoin toisen käskyn liian myöhään, jolloin koko liike meni nollille. Liikkeestä seisomisessa Sabi valui mun perässä jokusen askeleen. Tollastakaan Sabi ei koskaan aikasemmin ole edes tehnyt. Tosi outoa käytöstä. Luoksetulo meni hyvin, tosin vähän reippaammin se koira sieltä olis saanu tulla. Hyppy, joka onkin meidän bravuuri, meni normaalilla hienolla tavalla :)
ALO 27.1.10 Veijo Kinnunen
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9½
Seuraaminen kytkettynä 7½
Seuraaminen taluttimetta 8½
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 9½
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9½
161,5/200 ALO1
Parin viikon päästä olisikin sitten se _toivottavasti_ viimeinen koe alokkaassa.
Ensimmäinen seuraaminen lähti hyvin, mutta perusasento jäi osittain puuttumaan kokonaan. Sitten toisessa seuraamisessa Sabilta alkoi into loppumaan, ja se olikin sitten sallasta hakemista koko kaavio. Toisen seuraamisen jälkeen Sabi muuttui todella oudoksi ja levottomaksi ja loppukoe vähän kärsi siitä. Liikkeestä maahanmenossa Sabi jäi seisomaan ja annoin toisen käskyn liian myöhään, jolloin koko liike meni nollille. Liikkeestä seisomisessa Sabi valui mun perässä jokusen askeleen. Tollastakaan Sabi ei koskaan aikasemmin ole edes tehnyt. Tosi outoa käytöstä. Luoksetulo meni hyvin, tosin vähän reippaammin se koira sieltä olis saanu tulla. Hyppy, joka onkin meidän bravuuri, meni normaalilla hienolla tavalla :)
ALO 27.1.10 Veijo Kinnunen
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9½
Seuraaminen kytkettynä 7½
Seuraaminen taluttimetta 8½
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 9½
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9½
161,5/200 ALO1
Parin viikon päästä olisikin sitten se _toivottavasti_ viimeinen koe alokkaassa.
Kuvat || copyright Riikka Niinistö
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
